Helin muistolle

Suruadressi Helin muistolle

 Adressin muistovärssyssä puhutaan kerätyistä kukista ja seppeleestä. Sitä mukaellen tein muutaman kukan kranssin kanteen.

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

Polkua mennyttä katselen,
sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin,
polun varrelta poimin,
jota kuljettiin.

 

 

 

Edit: Tein samantyyppisen adressin Irjalle elokuussa 2025

 Siihen tuli Anna-Maija Raittilan värssy:

Viimeinen aamu

Yksikään ei ole saapumatta jäänyt.
Pisaroin kirkkain aamun äärestä ääreen
sateenkaarena sadat ja tuhannet helmet,
rikki murretut, yhteen liukuu.

Uskoa, jota et koskaan rohjennut tappaa,
untasi, vaikka sen itse tallasit multaa,
hellävaroen perille tuodaan.
Lävitse hohtavat tappion salatut tahrat,
tuttuina tulevat, tuttuna hänkin, jolle
koskaan et hymyillen jaksanut hyvästi jättää.
Lintuna lennähtää koko mainen hyvästijättö,
helmenä likelle vierii, siunattavaksi.

Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä.
On vain aamu. On vain perillepääsy.
Aurinko vain on noussut, ja ääneti katsoo
oksalta oksalle pienien lintujen saatto
Täydellistä, jossa ei pelkoa ollut,
Ainoaa, joka vapaasti otti ja antoi.

 

Anna-Maija Raittila