Lyijykynäharjoitus

Lasi ja kuppi

 

Osallistuin viikonloppuna Helgingin opiston lyijykynäpiirustuksen intensiivikurssille. Olipas hauskaa - ja haastavaa. 

Kynien lisäksi varustukseen tarvitaan stomppia, mahdollisesti säämiskää ja/tai kiillotusnahkaa, kumi ja teroitin. Pyyhekumikynä on kätevä ja hiilikumiakin voi kokeilla. Suosimme valkoista paperia, n 120-200 g/m2 ja pääsimme kokeilemaan sileän HP-paperin lisäksi myös keskikarkeaa ja Rough-paperia. Paperivalinnalla on iso merkitys työn onnistumiseen.  

Lyijy- tai tarkemmin grafiittikynillä pystyy tekemään harmaan skaaloja, mutta syvin musta jää puuttumaan. Teimme 7-asteisen taulukon, jonka avulla on helppo haarukoida, kuinka tummaa harmaata missäkin kohtaa mallia käytetään. 

Kokeilimme erilaisia kynäotteita ja mittaamistapoja. Ensimmäisenä iltana harjoituksena oli havainnosta piirtäminen. Mallimme oli mustavalkoinen ja kaksiulotteinen, mikä helpotti tilannetta merkittävästi. Silti  mallin mittaaminen oli yllättävän hankalaa. Apuna voi käyttää paperinpaloja tai vaikka narunpätkää, myös suhdeviivainta.

Totesimme, että siinä vaiheessa, kun tekee mieli vaas tehdä maiseman etualalle pari puskaa ja lopettaa, kannattaa pitää pieni tauko. Keskittyminen vie voimia ja tauottaminen auttaa jaksamaan. 

Seuraavaksi siirryimme varjostamiseen, mittä riitti haastetta myös, vaikka olikin omatekemä väriskaala käytettävissä. Tummuusasteita on vaikka kuinka paljon ja en pitää saada oikeisiin paikkohin. 

Varjostus kannattaa aloittaa yhdensuuntaisin viivoin, mutta työhön voi käyttää myös ristikkäisiä viivoja, kun kerroksia tulee useita. Kohteen muotoa voidaan myötäillä viivalla ja myös kiemurteleva orgaaninen viiva kuuluu kuvioon. Surmeeraus ja hiertäminen talouspaperilla, säämiskällä tai kiillotusnahalla on nopea ja joustava työvaihe.

 Suhteellinen mittaus, jossa muutetaan piirustuksen kokoa malliin nähden, tuntui vaativalta. suhdeviivain on tässä varmasti hyvä apua, joten pitääpä kipaista taas kauppaan!

Taustan väri on tärkeä huomata erityisesti silloin, kun kuvassa on vaaleita kohtia ja kiiltoja. Näin saadaan vaaleat kohdat esiin. Aloita varjostus tummimmasta kohdasta, joka määrää koko käytettävän väriskaalan. 

Lopuksi tuodan valokohtia esiin pyyhekumilla. Sitä voidaan leikata sopivaan muotoon vaikka mattoveitsellä ja käyttää myös ns töpöttämällä. Putsaa kumi heti kumittamisen jälkeen, jotta ei tule tummia raitoja työhön. Pehmeällä vuohenkarvasiveltimellä voi pyyhkäistä kuminjämät pois työn päältä.

Sata asiaa pitää ottaa lyijykynän kanssa huomioon ja uudet tekniikat tuntuvat haastavilta. Lajissa kehittyy vain harjoittelemalla. Olisi hyvä ottaa pieni piirustustuokio jokaiseen päivään. Sen ei tarvitse olla pitkä ja esim. luonnoskirjaa käyttämällä kokonaisuus pysyy tallessa. Luonnoskirjaa voi pitää mukanaan ja sen kaverisi käyk vaikka B2-B3 kynä, ettei tarvitse koko valikoimaa pitää mukana. 

Olen surkea piirtäjä ja kuinka tärkeää se olisi myös maalaamisessa ja muussa taiteessa. On lohdullista, että piirros on aika tekijänsä tulkinta, eikä täytellinen kopio. Totesimme palautteessa, että piirtäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin esim. vesivärimaalaaminen.