Värikirja

 

Värikirja omista vesiväreistä - Schminke Hodaram

Viikonloppuna työstettiin värejä verkkokurssilla. Se on sekä hyödyllistä, että hauskaa. Teimme värikirjan, johon sekoitimme väriskaaloja pääväreistä, ensin lämpimät, sitten kylmät värit. Punaisesta keltaiseen, siniseen, oranssiin ja violettiin jne

Kirjalle löytyi sopiva laatikko Prismasta

Aika moni väri tuli käytyä läpi. Kortin vasemmalle puolelle tuli kirkas väri ja oikealle puolelle sama ohennettuna läpikuultavaksi (käytin vesivärejä) tai valkoisella vaalennetuna.  Olennaista on kirjata muistiin värien valmistaja ja käytetyt päävärit. 

Värit on kortin laidassa, jolloin niitä on hyvä verrata maalattavan mallin väriin. Silloin muistaa helposti, mitä värejä ja missä suhteessa pitää käyttää kohdevärin saadakseen. 

Sidoin sivut toisiinsa nauhalla ja vahvistin reiät sirkoilla

Mutta. Minulla on jokin ihme vaatimus itseäni kohtaan, että kaikki pitää olla nopeaa ja tehokasta. Olen temperamentiltani aika nopeatempoinen ja pyrin saamaan kaiken nopeasti valmiiksi (vrt. "Pian ja nopeasti"). Tämäntyyppisissä töissä ominaisuudesta on selkeää haittaa. Kun pitäisi keskittyä ja tehdä huolellista jälkeä, oppia ja tehdä työväline loppuelämäksi, minä vaan tehtailen mahdollisimman monta korttia mahdollisimman nopeasti. Ei siinä opi kunnolla.

Työelämä on muokannut ajatusmaailmaa tehokkaasti, eikä siitä tahdo päästä eroon. Enää tehokkuusajattelua ei tarvitsisi miettiä. Nyt on aikaa ja voi ottaa rennosti. Keskittyä. Oppia rauhassa. Ei niin haittaa, jos ei kaikkea heti edes hoksaa. Voi höllätä vähän.

Pitää siis tehdä sama harjoitus guassiväreille seuraavaksi. Rauhassa, miettien, nauttien. Ilman kiirettä. Unohtaa tehokkuus.  

Laiska luistaa mittailuista merkitsemällä mitat teippiin

Olen ihastunut verkkokursseihin! Näin sitä vaan osallistutaan Oulun opiston kurssille omalta työpöydältä käsin. Ei tarvitse Pauliina Yliniityn (eikä mun) matkustaa Helsinkiin, kuljettaa laatikoittain tavaraa ja miettiä majoituksia sun muita. Koneet vaan laulamaan, niin oppi tulee kotiin. Joskus tuntuu, että opetuksen näkeekin paremmin, kuin metrien päästä taululta. 

Toisaalta henkilökohtainen palaute ja kädestä opastaminen on vaikeaa. Ihan aloittelijalle ei voi suositella kalligrafian opettelua kirjasta tai etäkurssilla. Tähän lajiin on vain saatava alkuun henkilökohtaista ohjausta. 

Nauhasta roikotellen

 

Kiitos Pauliina!

Kommentit